Bellen päiväkirja
19.12.2012 Welshponit ovat yksi lempiponirotuni, ja pakostahan yksi sellainen oli saada Colccikseenkin. Eräänä hyvin kauniina päivänä Mellie sanoi löytäneensä mielenkiintoisen ilmoituksen kuvankauniista welsh mountainponista. Minä olin viivana soittamassa ilmoituksessa olevaan numeroon.
Puhelimen toisessa päässä oli Sami Koukkula, jonka kanssa sovin tapaamisen samalle päivälle. Jälleen kerran Mellie yritti saada minut ajattelemaan järkevästi, mutta minä olin niin Cherry Blossomin lumoissa etten osannut ajatella selvästi. Joten -mitenkäs muutenkaan- pistin traikun ajokuntoon, Mellien automme pelkääjän paikalle ja kaasun pohjaan.
Perillä Samin tallilla Mellie sanoi ettei enää ikinä tulisi autoon jos minä olisin ratissa ja vaati itsensä ajamaan takaisin Colccikseen. pitkin hampain suostuin, koska aikaa ei ollut hukattavaksi; Belle pitäisi saada traikun sisälle niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihastuin Belleen heti ensisilmäyksellä, tammasta huokuvaan temperamenttiin, sen korkeaan koulutukseen ja loistavaan hyppykapasiteettiin. Asia johon en niinkään ihastunut, oli Bellen hinta. Viisinumeroinen luku sai minut kiristelemään hampaitani, varsinkin kun Psyko oli ollut niin helkutin kallis hukkaostos. Silti päätin koeratsastaa tamman.
Koeratsastus sai minut varmistumaan asiasta; Belle oli selvästi elämäni poni. Ratsastuksen jälkeen hintakaan ei enää näyttänyt niin suurelta, joten löin rahat pöytään ja kiikutin Bellen traikkuun. Vihellellen olin jo hyppäämässä kuskin puolelle, kun Mellie muistutti sopimuksestamme. Mutta edes se ei saanut mielialaani laskemaan.
Tallissa Belle käveli hyvin nyrpeästi omaan karsinaansa, joka oli selvästi liian pieni tamman luontelle, hyvä että mahtui ovesta sisään. Psyko yritti jälleen tehdä lähempää tuttavuutta uuteen tammuskaiseen, mutta sai jälleen hyvin happamen vastaanoton huomionosoituksilleen.
Puhelimen toisessa päässä oli Sami Koukkula, jonka kanssa sovin tapaamisen samalle päivälle. Jälleen kerran Mellie yritti saada minut ajattelemaan järkevästi, mutta minä olin niin Cherry Blossomin lumoissa etten osannut ajatella selvästi. Joten -mitenkäs muutenkaan- pistin traikun ajokuntoon, Mellien automme pelkääjän paikalle ja kaasun pohjaan.
Perillä Samin tallilla Mellie sanoi ettei enää ikinä tulisi autoon jos minä olisin ratissa ja vaati itsensä ajamaan takaisin Colccikseen. pitkin hampain suostuin, koska aikaa ei ollut hukattavaksi; Belle pitäisi saada traikun sisälle niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihastuin Belleen heti ensisilmäyksellä, tammasta huokuvaan temperamenttiin, sen korkeaan koulutukseen ja loistavaan hyppykapasiteettiin. Asia johon en niinkään ihastunut, oli Bellen hinta. Viisinumeroinen luku sai minut kiristelemään hampaitani, varsinkin kun Psyko oli ollut niin helkutin kallis hukkaostos. Silti päätin koeratsastaa tamman.
Koeratsastus sai minut varmistumaan asiasta; Belle oli selvästi elämäni poni. Ratsastuksen jälkeen hintakaan ei enää näyttänyt niin suurelta, joten löin rahat pöytään ja kiikutin Bellen traikkuun. Vihellellen olin jo hyppäämässä kuskin puolelle, kun Mellie muistutti sopimuksestamme. Mutta edes se ei saanut mielialaani laskemaan.
Tallissa Belle käveli hyvin nyrpeästi omaan karsinaansa, joka oli selvästi liian pieni tamman luontelle, hyvä että mahtui ovesta sisään. Psyko yritti jälleen tehdä lähempää tuttavuutta uuteen tammuskaiseen, mutta sai jälleen hyvin happamen vastaanoton huomionosoituksilleen.